Katsotaas... mannasta sepusteltu viimeksi. Mannastahan otettiin peruslenssut ja halikkoon oli vähän heikot lähtökohdat. Kuitenkin edellispäivän supertäsmäviimeistelytreeni antoi vähän toivoa, kun pystyin 3 kilsan kiihtyvässä treenissä jopa alle 4 minuutin kilsavauhtiin!! Halikossa kulku olikin todella positiivinen yllätys. Aivan kuten mannassa. Alkumatkasta pystyi oikein nautiskelemaan, mutta yleisörastin jälkeen mäki hyydytti miehen ja happo otti vallan. Onneksi pystyin lopun hölkkäämään sillä 5C:n mies oli muutaman minuutin perässä. Itse olin siis B:n mies.

Halikosta toivuttua siinä kuun vaihteessa tuli sitten aloitettua reenailu ens kaus mielessä. Olisko ollu heti siinä toisena reenipäivänä kun kävin Vierumäen maastotestiradalla toteamassa ettei miehestä ole sitten mihinkhään. Tarkotus oli juosta 3 kiekkaa mutta jyrkät mäet iskivät sellaiset hapot, että yhteen kiekkaahan se jäi. Luonto ei antanut sen vertaa periksi, että olisin malttanut kävellä jyrkimmät kinkamat. Loppuviikko menikin lähestulkoon toipuessa raatoon, jossa sai todeta varmaan 5 vuotta nuorempien poikien juoksevan samaa vauhtia. Jees.

Seuraava viikko meni huonolla kululla miettiessä onko tässä mitään järkeä. Luovuttaminen kävi kerran jos toisen mielessä, kunnes alkuviikosta alkoi taas homma luistamaan ja eilen KS:n yökupissa juoksu oli heleppoa eikä vauhtikaan aivan onneton. Nautinto oli taattu koko suorituksen ajan lipun haljetessa yhtä puolen minuutin koukkua lukuunottamatta.

Mannapuuroa

Viime viikolla pääsi muutamaan otteeseen nauttiimaan taas urheilusta täysin siemauksin kulun tultua vierailemaan. Kuntohan on vielä mitä on, mutta mukavaa kun tietty helppous palaa reenaamiseen.

Manna oli yksi näistä hetkistä. Onhan se metkaa kun saa metsämaastossa painattaa menemään sen minkä kykenee. Vauhti on paikoitellen todella railakasta, kun välillä joutuu hieman passailemaan eri syistä. Ei missään juoksukisoissa pääsee samaa kokemaan. Muutenkin vauhti puiden lomassa uralla verrattuna jo vaikka leveään polkuun tuntuu aivan erilaiselta.

Vaikka kulku oli hyvä, niin kyllä ylämäissä tunsi kunnon heikkouden. Etenkin lopussa nousu 15.rastille otti enemmän kuin koville. Juosten rimpuiltiin kuitenkin ylös ja positiivista oli se, että hapoista selvittiin nopeasti ja lopussakin pystyi hyvällä kululla revittelemään siihen asti kunnes loppusuoralla noutaja iski.

Paluumatkasta sen verran, että olihan meillä mukavaa ja trekronorpipot olivat kova sana dancefloorilla.

pikkupummi

Vuosi sitten tämän kauden piti olla läpimurto terävimpään kärkeen.

Eilen tämä koettelemuksien kausi päättyi sitten tälläiseen pikkupummiin.

Kait tuo vähän siltä näyttää, että pikku happopäissään tuli tehtyä tuollainen beisikki kompassivirhe. Yhden välin vielä rimpuilin kunnes päätin lähteä kotiin reenaamaan.

Ei ollut muuten huonokuntoisten maasto ei.

Näinhän täällä käy

Mistähän sitä tällä kertaa aloittaisi. Jos vaikka siitä, että jalka on kunnossa. Olin tuossa vastikään viikon mökillä Virolahdella ja aloitin siellä taas juoksemisen. Samalla tuli kiinnitettyä taas aika paljon oikuttelevan(vasemman) jalan askellukseen ja tajusin ettei se mene vieläkään samalla tavalla kuin oikean. Virheen vaakatasossa olin jo korjannut, mutta tajusin vasta nyt, että askel oli liian päkiävoittoinen. Metsässä kun askel tulee liikaa päkiälle, on se epätasaisella ja kivikkoisella alustalle aika kovilla. Etenkin, kun jalalla ei ole juostu maastossa nimeksikään yli puoleen vuoteen. Siinä varmasti syy finiltä saatuun jänteen tulehdukseen. Näin ainakin itse olen järkeillyt. Sitä kun puolitoistavuotta on askeltanut tietyllä tavalla, niin menee jonkin aikaa, että uuden askeleen saa juurrutettua selkäytimeen.

Juosten tuli mökillä tehtyä pari kovempaa harjoitusta. Ensin reilu tunti kiihtyvää tiellä, jossa pääsi toteamaan luokattoman juoksukykyisyyden kovalla alustalla. Viimeset minuutin koitin sitkistellä sen minkä pääsin, mutta kello näytti lohduttomasti nipin napin kolmella alkavaa kilometri aikaa. Seurasi pari kevyempää päivää ja suuntana pyölinmäki, jossa tein mäkivetoja nelisen kappaletta(4.16-3.18). Vika veto tuntui jopa hieman kulkevankin jonnekin, mutta kotona palasi taas maanpinnalle tarkastaessa viime vuoden aikoja.

Viikon kohokohta oli ehdottomasti eräs aamu, kun suuntasimme Elmerillä(kiva pieni paatti) Vuoripulteriin(saari) 7 kilometrin päähän rajasta. Tein aamulenkkini saaressa paljain jalain pitkin silokalliota ja kiviä pomppien ja olin täysin myyty. Juoksemista ei enää hauskemmaksi voi saada. Kallioita ja kiviä kipittäessä tulee myös selväksi, ettei kantapää askellus ole ihmistä varten.

Mökkiviikon päätti kivasti pyöräily mökiltä kotiin 4h ja 105km. Pidin ihan kunnollista vauhtia ja pikkusen hiipi pelko puserossa jaksamisen suhteen. Ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa eikä tarvinnut edes geeleihin tukeutua. Viikon jäljiltä oli fiilikset katossa ja päätin että lähden ensi viikolla tekemään väliin jääneen Rukan reissun, kunhan ensin lepäilen vajaan viikon.

Nappasin kuitenkin äipältä ja siskolta jonkun viruksen kuleksimasta ja tällä hetkellä naputellaan pienessä kurkkusoirossa. Kovasti koitti roppa pistää vastaan pari yötä sydän hakaten, mutta minkään ei voinut. Taas saatiin pikkusen jalkaa oven rakoon, mutta matto vedettiinkin saman tien alta.

Suurin Pudottaja

Niinhän siinä sitte kävi, että pitkään tääkin jalkavaiva tuntuu ottavan. Tällä hetkellä pystyy jo normaalisti kävelemään lähestulkoon ilman tuntemuksia, mutta ei sillä vielä juoksemista viitti alotella. En myöskään usko, että jalka siitä finin kaatuamisesta ärtyi, vaan se ei vain ollut valmis kivikkoisiin rinteisiin kisavauhdissa.

Reeniähän on silti tuupattu korvaavien muodossa. Lajeina tasuri rullilla, uinti, crosstrainer ja soutukin onnistuu nyt. Kaikki päkiän varassa tehty toiminta on tehnyt kipeää, mutta nyt siis soutu ja kävely jo onnistuu. Pyöräilynkin pitäisi siis jo jotenkin onnistua, mitä pitääkin jo huomenissa testata.

Avovesiuinti on muuten ollut todella mukavaa! Rintaa uiden se on kyllä loistava palauttava reenimuoto ja toisin kuin altaassa, aika menee varsin nopsasti. Vaparia ja vesijuoksua(ilman vyötä) on tullut vedeltyä pienissä pätkissä lenkkien seassa. Vesijuoksuhan se tietenkin olisi lajinomaisempaa, mutta rintauinti on ollut kivempaa, joten olen tehnyt sitä.

Tänään tuli crosstrainerilla ja ergolla tehtyä reeni joka sisälsi kolmen vartin kiihtyvän crosstrainerilla. Oli kyllä aikamoista henkistä taistelua, sillä sydän ja keuhkot kyllä jaksaisivat lujempaakin, mutta lihakselle liike on uutta ja raskasta. Sain myös aikamoisen lätäkön laitteen ympärille kuin ForrestG konsanaan. Saatto siinä jotkut, jotka mm. lukivat päivän lehteä polkiessaan miettiä touhun järkevyyttä. Onneksi motivaattorina oli tv ja Suurin Pudottaja. Meikäläisen reenithän on ihan lastenleikkiä heidän rääkkinsä ohella.

Kisakauden avaus

Tsori ku tuli vähä epäselvä kartta, mut ei millää jaksanu lähtä skannaa uusiks.

Odotin että kisa olisi fyysisesti tuskallista koko matkan ja pelkäsin että mielessä pyörii samat asiat mitä minnakaupilla sprintin jälkeen. Hänellähän oli 8 viikon kilpailutauko. Itse kaivelin kisa-aamuna rastimääritekotelosta SM-yön määritteitä niin siitä voi laskea kuinka pitä tauko itsellä oli viimesestä henk.koht startista. Kuitenkin fyysisesti oli helpomman oloinen kisa kuin odotin. Kulku oli kuntoon ja vauhtiin nähden yllättävän hyvä.

Pettymys oli, että suorituksenhallinta oli noinkin heikolla tolalla. Tosin kisoissahan se suorituksenhallinta vasta testataan ja pitkän taudon jälkeen on ihan ymmärrettävää, että ei oikein homma ole tatsissa.

Meinasi kisasta tulla kauden avauksen jälkeen kauden lopetuskin, sillä sen verta rumasti tuli pannutettua vikalle välille mennessä. Tiukkaan alamäkeen mono täysiä johonkin kantoon ja seuraavat 5 metriä mentiin kylkimyyryä. Muistoksi sain kaksi mustaa varvasta, ruhjeet pitkin kylkeä ja kipeän jänteen jalan ulkosivussa nilkasta polveen asti. Pystyin kyllä jalan kanssa vielä suunnistamaan seuraavana päivänä. Tänään on kyllä kävely ollu aikamoista tuskaa. Toivottavasti menee nopeasti ohi, sillä n. viikon päästä olisi tarkoitus lähtä kevyemmän viikon jälkeen rukalle 2-3 viikoksi reenaamaan.

Paljon on eroa kurottava kiinne, jos aikoo menestyä keskimatkalla. Varmaan jopa liian paljon, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Ratamestari paljastaa

Yllä eilisen Petäjäpostin iltarastien A-rata, jonka järjestin. Kävin maanantai-iltana uteliaisuuttani testaamassa pintakaasulla loppulenkin reitinvalintoja jotka näkyvät kartalla.

Välillä 8-9 moni oli jäänyt ratamestarin ansaan ja tuupannut linjaa pitkin järkyttävän penkan ylös. En olisi uskonut, että siihen kukaan edes haksahtaa, sen verta selvältä työpöydän ääressä valinnat vaikuttivat. Ne on ne maitohapot ja kiire.. Kuntoilijalla olisi oikea kierto ollut selvästi nopein valinta. Taitavammalle menijälle ei ole juuri väliä kumman valinnan ottaa. Ne, joille tiejuoksu on vahvuus, menevät nopeammin kiertäen ja hyvät mäkijuoksijat menevät suoralla valinnalla nopeammin. Itsellä meni kiertoon 3:25 ja suoraan mennessä 3:19 ja olen itse enemmän maasto-/mäkijuoksija tyyppiä. Rasteja hakiessa aika vähän näkyi tiellä kyllä jälkiä, että ei kiertoa hirveän moni ollut tajunnut/halunnut hyödyntää

9-10 välistä en juurikaan tiedä miten sitä juostiin, mutta siinä suora valinta oli selvästi nopeampi. Itsellä suoraan meni aikaa 3:07 ja kiertoon 3:41. En rasteja hakiessa älynnyt käydä tieltä katsomassa oliko siellä paljon jälkiä.

10-11 välillä tuli itsellenikin yllätyksenä, että vasen valinta oli aivan yhtä nopea kuin oikea. Siinä tule kuitenkin vähän enemmän nousua, eikä saa yhtään tietä alle. Voihan se tietty olla, että koneen lämmitessä juoksinkin hieman lujempaa. Ajat: vasemmalta 1:52, oikealta 1:53

13-14 välillä vasemmalta meni 2:20 ja oikealta 2:28. Olisi mielenkiintoista tässäkin tietää kuinka montaa suppien välinen polku veti puoleensa.

Kuitenkin eniten pummattu rasti oli varmasti maali. Olin sijoittanut sen eri paikkaan kuin lähdön, joka tuotti aika monelle vaikeuksia :D