Katsotaas... mannasta sepusteltu viimeksi. Mannastahan otettiin peruslenssut ja halikkoon oli vähän heikot lähtökohdat. Kuitenkin edellispäivän supertäsmäviimeistelytreeni antoi vähän toivoa, kun pystyin 3 kilsan kiihtyvässä treenissä jopa alle 4 minuutin kilsavauhtiin!! Halikossa kulku olikin todella positiivinen yllätys. Aivan kuten mannassa. Alkumatkasta pystyi oikein nautiskelemaan, mutta yleisörastin jälkeen mäki hyydytti miehen ja happo otti vallan. Onneksi pystyin lopun hölkkäämään sillä 5C:n mies oli muutaman minuutin perässä. Itse olin siis B:n mies.

Halikosta toivuttua siinä kuun vaihteessa tuli sitten aloitettua reenailu ens kaus mielessä. Olisko ollu heti siinä toisena reenipäivänä kun kävin Vierumäen maastotestiradalla toteamassa ettei miehestä ole sitten mihinkhään. Tarkotus oli juosta 3 kiekkaa mutta jyrkät mäet iskivät sellaiset hapot, että yhteen kiekkaahan se jäi. Luonto ei antanut sen vertaa periksi, että olisin malttanut kävellä jyrkimmät kinkamat. Loppuviikko menikin lähestulkoon toipuessa raatoon, jossa sai todeta varmaan 5 vuotta nuorempien poikien juoksevan samaa vauhtia. Jees.

Seuraava viikko meni huonolla kululla miettiessä onko tässä mitään järkeä. Luovuttaminen kävi kerran jos toisen mielessä, kunnes alkuviikosta alkoi taas homma luistamaan ja eilen KS:n yökupissa juoksu oli heleppoa eikä vauhtikaan aivan onneton. Nautinto oli taattu koko suorituksen ajan lipun haljetessa yhtä puolen minuutin koukkua lukuunottamatta.